Tänään vietetään kansainvälistä vammaisten päivää, jonka tarkoitus on tehdä yhteiskunnasta esteettömämpi. Päivällä halutaan myös parantaa ihmisten suhtautumista vammaisiin sekä vähentää heidän syrjintää. YK julisti tämän päivämäärän (3.12.) kansainväliseksi vammaisten päiväksi vuonna 1992, kun kansainvälinen vammaisten vuosikymmenen (1983-1992) päättyi. Tärkeä askel vammaisten oikeuksien turvaamiseksi otettiin, kun vuonna 2008 YK:n yleiskokouksessa hyväksyttiin kansainvälisesti yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista. Suomessa sopimus tuli lopulta voimaan 10.6.2016.

 

Vammaissopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet kaikille vammaisille yhdenvertaisesti sekä edistää vammaisten henkilöiden synnynnäisen arvon kunnioittamista. Vammaissopimuksen keskeisinä periaatteina mainitaan muun muassa henkilöiden synnynnäisen arvon, yksilöllisen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, syrjimättömyys, täysimääräinen osallistuminen yhteiskuntaan, erilaisuuden kunnioittaminen sekä esteettömyys ja saavutettavuus. Vammaissopimuksessa keskeisintä on myös, että siinä määritellään, ketkä kuuluvat vammaisiin henkilöihin. Vammaisuus kuvataan lähtökohtaisesti henkilön suhteella ympäröivään maailmaan eikä lääketieteellisellä diagnoosipohjaisella määrittelyllä.

 

YK:n ihmisoikeusjulistus hyväksyttiin vuonna 1948, kun taas vammaisten ihmisten oikeudet hyväksyttiin kuutisenkymmenen vuotta myöhemmin. Vuoden 1948 julistus koski myös vammaisia, mutta vammaisyleissopimuksella haluttiin vahvistaa ihmisoikeusnäkökulmaa, jossa vammaisilla on samat perusoikeudet kuin muilla. On erittäin hyvä, että vammaiset saivat omat ihmisoikeudet, mutta lukiessani ihmisoikeuksien julistusta tuntuu ihmeelliseltä, että sen periaatteet eivät riittäneet takaamaan oikeuksia vammaisille. Ihmisoikeusjulistuksessa mainitaan jokaisessa kohdassa, että kaikilla on oikeus johonkin. Esimerkiksi toisessa artiklassa mainitaan, että kaikki ovat oikeutettuja julistuksessa esitettyihin oikeuksiin tai vapauksiin ilman rotuun, väriin, yhteiskunnalliseen alkuperään, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.  Toki maailmassa on muutenkin vihaa ja sortoa niin että kaikilla vammattomillakaan ei ole kaikkia ihmisoikeuksia. Valitettavasti alkoi tuntua, että ennen tuota vammaissopimusta vammaisia ei pidetty ihmisinä - ja ehkä ei vieläkään täysin. Suomen YK-liiton sivuilla sanotaankin, että vuoden 2008 sopimus "vahvistaa ennestään vammaisille kuuluvia ihmisoikeuksia, kuten liikkumisvapautta sekä oikeutta laadukkaaseen elämään, koulutukseen ja työssäkäyntiin".

 

Ovatko vammaisten ihmisoikeudet sitten toteutuneet? Niissä on toki menty eteenpäin, mutta silti vielä 2000-luvullakin vammaiset kokevat syrjintää ja erilaisia esteitä yhteiskunnassa. Valitettavasti pyörätuolissa istuva nähdään ensisijaisesti vammaisena, vaikka ei muuten tiedetä, millainen henkilö on vamman takana. Kyseinen henkilö saattaa olla hyvin korkeastikoulutettu ja pätevä haettavaan työhön, mutta silti työhön palkataan vammaton hakija. Tämä johtuu siitä, että työelämäsäädäntö on tehty vammattoman henkilön näkökulmasta ja vammaisuus usein rinnastetaan vieläkin työkyvyttömyyteen tai sairauteen. Vaikka onkin helppo syrjiä vammaisia palkkaamatta heitä, tämä tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Kun vammaiset laitetaan eläkkeelle, yhteiskunta joutuu maksamaan heille. Jos taas vammaisia palkattaisiin, he voisivat antaa panoksensa yhteiskunnalle (Merja Mäkisalo-Ropposen blogi). 

 

Nykyään suositaan esteettömyyttä, mutta silti kaupungissakin on monia kivijalkaliikkeitä, joissa on rappusia. Vaikka olisikin pyörätuoliramppi, se voi olla liian jyrkkä. Tai sitten ramppi voi olla hyvä, mutta ulko-ovi täytyy avata itse. Tässä tapahtuu myös syrjintää, koska pyörätuolinkäyttäjä ei pääse asiakkaaksi. Esteettömyydestä puhuttaessa on tärkeää muistaa, että se koskettaa kaikkia: hissi palvelee niin lastenrattaita työntäviä vanhempia, kyynärsauvoilla käveleviä kuin myös vanhuksia. Esteellisyydellä voi olla myös vakavammat seuraukset: pienellä paikkakunnalla saattaa olla koulu, joka on hyvin esteellinen ja johon vammainen koululainen ei pääse. Tällöin pahimmassa tapauksessa vammainen joutuu menemään kouluun jopa sadan metrin päähän. Tai sitten hänen ihmisoikeutensa koulutukseen tai osallisuutensa yhteiskunnassa menetetään.

 

Esteettömyyden rinnalla puhutaan saavutettavuudesta, joka vastaavasti koskee palveluita. Saavutettavuus tarkoittaa verkkopalvelun helppoa lähestyttävyyttä kaikille ihmisille. Esimerkiksi näkövammainen tarvitsee äänikirjaa ja vaikeasti lukivaikeuksinen henkilö selkokirjaa. Nykyään monilla verkkosivuilla voi muuttaa tekstinkokoa tai verkkosivujen sisältöä voi kuunnella. On silti tilanteita, joissa verkkopalvelua ei voi käyttää näkövammaisen apuvälineillä. Myös televisiossa on otettu huomioon kuulovammaiset, mutta valitettavasti siinäkin on puutteita. Esimerkiksi Yleisradion kaikki ohjelmat on tekstitettyjä, mutta sen sijaan MTV:n ja Nelosen ohjelmissa on osittain tai ei ole ollenkaan tekstitystä. Tämä on tietenkin harmillista kuulovammaisille, jotka eivät pysty nauttimaan ohjelmista. 

 

Myös vammaisten itsemääräämisoikeuksissa on puutteita. Esimerkiksi monissa palvelutaloissa moni vammainen ei voi itse päättää, milloin menee suihkuun tai saati nukkumaan. Myös ruuanlaittoaikaa iltaisin saatetaan rajoittaa niin että ruuanlaiton on tapahduttava esimerkiksi ennen kello seitsemää illalla. Osa vammaisista on hyvinkin aktiivisia ja meneväisiä, joten tällainen sääntö on hyvinkin rajoittava. Kaikilla ihmisillä on myös yleensä kotirauha tai vapaus tehdä kotona mitä haluaa. Toisinaan hoitaja saattaa tulla sisälle yllättäen ja keskeyttää intiimin hetken. On myös monia muitakin tilanteita: helposti henkilöllä, jolla on vaikeuksia kommunikoida, jää itsemäärämisoikeus myös toteutumatta. Kuulo- ja puhevammaisella pitäisi olla oikeus tulkkipalveluihin, mutta usein nämä palvelut eivät toteudu muun muassa tulkkien vähäisen määrän vuoksi. Tämä liittyy toiseen vammaissopimuksessa esitettyyn julistukseen, täysimääräiseen osallistumiseen yhteiskuntaan. Useat vammaiset eivät pärjää yksin kodin ulkopuolella ilman avustajaa tai tulkkia. Usein henkilökohtaista apua on rajoitettu vain 30 tuntiin kuukaudessa.

 

Parannettavaa siis riittää. Vuonna 2021 eduskunnassa kansanedustaja Tynkkynen esitti lakialoiteen vammaisasiavaltuutetusta, jonka tehtävänä olisi edistää vammaisten oikeuksien parempaa toteutumista ja edistää vammaisten asemaa. (Lakialoite LA 55/2021 vp) Tynkkynen perusteli aloitetta sillä, että maassamme on yhdenvertaisuusvaltuutettu, lapsiasiavaltuutettu ja vanhusasiavaltuutettu. Selkeä puute on, että ei ole vielä perustettu vammaisasiavaltuutettua. Vammaisoikeuksien valvonta on kuulunut aiemmin yhdenvertaisvaltuutetun piiriin, mutta ne ovat jääneet sivurooliin. Tällä hetkellä lakialoite on vielä toteutumaton, mutta kun se toteutuu, se voisi tuoda paljon hyvää. Tänään kansainvälisenä vammaisten päivänä me vammaiset voimme kuitenkin olla onnellisia Suomessa, kun taas maailmalla vammaisilla on vielä vakavampia puutteita. Tähän loppuun laitan teini-ikäisenä kirjoittamani runon. Se muistuttakoon, että vammaisetkin ovat ihmisiä niin kuin kaikki muutkin.

 

Ihminen

 

Tahdon olla tässä, en muualla.
Tahdon olla hidas, en nopea.
Tahdon tehdä hyvää, en pahaa.
Tahdon olla oma itseni, en muu.
Tahdon olla hiljaa, en äänekäs.
Tahdon parantaa, en satuttaa.
Tahdon kasvattaa, en rikkoa.
Tahdon kirjoittaa, en vain lukea.
Tahdon muistaa hyvät hetket, en ikäviä.
Tahdon maalata, en sotkea.
Tahdon olla tavallinen, en hirviö.
Tahdon kuunnella Sinua, en muita.
Tahdon olla ystäväsi, en mitään muuta.

 

Antakaa minun olla vain ihminen muiden joukossa.

 

 

 

Lähteet:

https://www.aspa.fi/tietoa-aspasta/ajankohtaista/esteettomyys-ihmisoikeutena/

https://ihmisoikeudet.net/ihmisoikeudet/vammaisten-henkiloiden-oikeudet/

https://www.merjamakisalo.fi

https://www.oikeusasiamies.fi/vammaisten-oikeudet

https://www.suomenuutiset.fi/tynkkyselta-lakialoite-vammaisasiavaltuutetun-viran-perustamiseksi-vammaisten-oikeuksien-toteutuminen-vaatii-riittavasti-asiantuntemusta-ja-resursseja/

https://www.ykliitto.fi/tapahtumat/yk-paivat/kansainvalinen-vammaisten-paiva