Viime marraskuussa oli yksi elämäni hienoimmista illoista, kun olin Nokia-areenalla Mestarit-kiertueen konsertissa. Olen toki ollut monilla festareilla, baarikeikoilla ja muutamalla Ratinan stadionkeikoilla. Ennen ”omaa areenaamme” kaikki areenakeikat olivat (varmaan) Helsingissä, ja minulla ei ollut niin kovaa paloa keikalle, että olisin lähtenyt. Toisaalta vammaani liittyy, että säikähdän helposti kovia ääniä, joten en senkään takia ”uskaltanut” mennä. Kun kuulin Mestarit-kiertueesta, kiinnostuin ja lopulta päätin lähteä. Pyysin mukaan äitiäni, mikä on nykyään harvinaista, että menemme yhdessä jonnekin.

 

Olisi kiva kirjoittaa tätä juttua, jos voisin verrata esimerkiksi Hartwall-Areenaan. Ennen keikkaa yritin lukea netistä, miten areenalla liikutaan. Invataksit jättävät asiakkaansa Sorinkadulle, niin myös minut ja saattajan. Ulos päästyämme olimme kuitenkin ihmeissämme, minne seuraavaksi, mutta onneksi liikenteenvalvoja neuvoi meitä. Meitä ohjattiin tulemaan hieman eteenpäin ja sen jälkeen oikealla näkyi ulkona oleva hissi, jolla pääsee ylös tasolle, josta mennään areenalle sisälle. Liikkuessamme kohti sisäänkäyntiä oli pitkä jono muita keikalle tulijoita, mutta ohjeen mukaisesti ohitimme heidät. Areenan sisäänkäynnin luona on invaovi. Sisään mennessämme tuulikaapissa oli muitakin ihmisiä, mutta ohitimme heidätkin. Odotimme hetken ennen kuin turvatarkastaja tarkasti meidät. Sen jälkeen menimme hissillä pääkatsomotasolle.

 

Yläkerrassakin on hyvin lyhyt reitti katsomoon. Lähdin sähköpyörätuolilla, joten ajoin hyvin sujuvasti katsomoon. Katsomossa meidät neuvottiin menemään paikoillemme. Olen sellainen ihminen, joka tarvitsee tilaa ympärilleen. Niinpä oli pieni pettymys, kun meille sanottiin, että pyörätuolipaikat tulevat aivan täyteen ja minun täytyy mennä toisen pyörätuolissa istuvan viereen. Äidilleni mainittiin, että hänen paikkansa on takanani etenkin ennen keikan alkua. Lisättiin kuitenkin, että katsomossa on irtotuoleja, joten äiti pääsi lähemmäs minua. Pyörätuolikatsomo on hyvä, mutta tilaa voisi olla enemmän. Haasteita tuli, kun vieressäni oleva halusi vaihtaa paikkaa, koska joutui lähtemään aiemmin pois. Luulin, että minun piti mennä käytävälle, mutta onneksi kääntyminen riitti.

 

Kun konsertti alkoi, kaikki jännitykseni katosi ja nautin keikasta. Keikkaa edeltävänä päivänä lippu.fi-palvelu lähetti ohjeita, joissa mm. mainittiin, että korvasuojat on hyvä olla. Meillä ei ollut, mutta pärjäsin hyvin. Onneksi jätimme takit päälle mennessämme katsomoon. Ajatuksenamme oli laittaa ne pyörätuoliin roikkumaan. Katsomossa oli kuitenkin viileää, joten pidimme takit yllämme. Jossain vaiheessa tuli lämmin, mutta kun väliajalla ovet avattiin ja osa ihmisistä lähti, katsomoon tuli uudestaan viileä. Neuvon siis pitämään takit ja muutenkin pukeutumaan lämpimästi.

 

Kun keikkaa läheni loppua ja Mestarit taputettiin uudestaan lavalle, päätimme poistua. Niin pääsimme rauhassa ulos ennen kuin konserttivieraat vyöryivät. Konsertista jäi hyvä mieli ja aion ehdottomasti alkaa käydä konserteissa. Mestarit-konsertti televisioitiin. Tultuani kotiin se tuli vielä televisiossa. Keväälllä olin areenalla jälleen. Kerron niistä konserteista tuonnempana.