Kansainvälisenä vammaisten päivänä 3.12.2022 juhlittiin vuosittaista DiDA - Disability Day Art & Action - festivaalia Helsingin Musiikkitalolla. Tilaisuutta pystyi katsomaan striimin välityksellä suorana sekä myös tallenteena juhlan jälkeen. Striimin välityksellä käytiin Intian Dumkassa, Torniossa ja Oulussa.

 

Yksi mielenkiintoisimmista ohjelmanumeroista oli Riitta Lahtisen puheenvuoro kosketeltavista ja kuultavista vaatteista. Paikalla oli myös kommunikaatiotyöntekijä Sanna Nurminen, koska Riitan mies ei päässyt. Riitta on kasvatustieteitten tohtori, joka on kehittänyt kuurosokeille kosketusviestien kieliopin eli hapstiikan. Kuurosokeat saavat yleensä tietoa ympäristöstä tuntoaistien ja liikkeiden avulla, ja vaatteet ovat yksi osa. Sanna on itse kuurosokea ja kertoo erottavan kahden ihmisen siitä, millainen tekstuuri on vaatteissa. Toisinaan on sattunut erehdyksiä, kun eri ihmisillä on samanlaiset vaatteet. 

 

Riitta tutustui aikoinaan mieheensä, kun he tapasivat kuurosokeutta käsittelevässä konferenssissa Ruotsissa. Riitan mies sairastaa usherin sairautta. Kun heidän suhteensa vakiintui, ajatus kosketusviestien kehittämisestä tuli ajankohtaiseksi. DiDAssa Riitta kertoi, miten kuulo- ja näkövamman eteneminen näkyy hänen ja hänen miehensä vaatteissa. Hänen puheenvuoronsa ydin oli, miten sokea voi tunnistaa toisen ihmisen ja voiko kuuloa käyttää hyväksi. Kun Riitta tapasi miehensä noin 30 vuotta sitten, he käyttivät radiomikrofonia hyväksi. Myöhemmin kun arki toi monenlaisia tilanteita eteen, myös monia ongelmia tuli. Esimerkiksi kun Riitta kulki miehensä kanssa kaupungilla ja hänen kätensä olivat täynnä eikä ollut mahdollisuutta opastukseen, jotain oli keksittävä. Riitta kiinnitti mekkoon neulotun kukan, jonka varsi kiemurteli selässä. Varresta pystyi ottamaan kiinni. Esityksessä Riitta näytti kuvia kertomistaan vaatteista. Mekossa oleva kiinnitetty kukka näytti myös hyvältä yksityiskohdalta.

 

Koska talvisin pidetään paksuja vaatteita, on vaikeaa saada tuntumaa toiseen ihmiseen, Riitta oli löytänyt 1800-luvun suippomaisen talvihatun, jossa on pitkä häntä. Näin ollen esimerkiksi torilla hänen miehensä pystyi ottamaan hännästä kiinni ja seuraamaan vaimoaan, kun Riitan kädet olivat taas täynnä. Hämärässä metsässä liikkuessaan oli myös ongelmia, kun oli tumma takki. Niinpä Riitta laittoi takkiinsa valkoisen huivin, joka oli kuin vaalea valopilkku. Valkoinen huivi oli harteilla, yläselässä tai lanteilla riippuen sitä kohtaa, mitä toinen halusi katsoa.

 

Yksi hauskoista esimerkeistä oli korona-aikaan liittyvä esimerkki. Riitta ja hänen miehensä asuvat Englannissa, jossa oli vielä tiukemmat rajoitukset. Kauppaankin sai mennä rajallinen määrä ihmisiä. Niinpä Riitta meni kauppaan ja mies jäi ulos odottamaan. Koska miehellä oli valkoinen keppi, kaikki tulivat tarjoamaan apua. Koska Riitan mies ei kuule, hän ei pystynyt vastaamaankaan. Niinpä Riitta otti vanhasta puserostaan kauluksen, johon kirjoitti tekstin: pidä etäisyyttä.  Mielestäni tämä on hyvä idea.

 

Etenkin näin kun en tiedä viittomakieltä, kaikki viittomat ovat kuin salaista kieltä. Riitta ja Sanna molemmat taisivat tuoda esiin kommunikaatiopussin ja sormiaakkoset. Kommunikaatiopussi on sellainen, jonka sisällä on kahden henkilön kädet. Silloin nämä henkilöt voivat kommunikoida keskenään. Kuulemma se on kuin kuiskaamista, etenkin jos lähellä on muita viittomakielen osaajia. 

 

Riitan ja Sannan puheenvuorossa tuli esiin monia muita kiinnostavia esimerkkejä, jotka kaikki olisi kiva tuoda tässä esiin. Viimeisimpänä Riitta väläytti tulevaa, kun kertoi älyvaatteen olevan tulevaisuuden apuväline. Riitan mies on kokeillutkin sellaista, johon voi lähettää viestejä kännykällä. Löysinkin uutisen älyvaatteen kehittämisestä Tampereen yliopistossa. Kun älyvaatteet valmistuvat, tämä on mahtava keksintö. Joka tapauksessa Riitan keksimät yksityiskohdat vaatteisiin olivat hyvä muistutus siitä, miten itsekin voi keksiä apukeinoja arkeen. Vanhan pöytäliinan voi kiinnittää esimerkiksi neuleen yläosaan niin että kapean näkökentän omaavan ihmisen on helpompi erottaa toinen ihminen. Kengätkin voi merkata varresta eri nauhoin, jopa jouluvaloin, niin että heikkonäköisen on helpompi seurata perässä. Kaikissa esimerkeissä parasta oli se, että niistä ulkopuolinen ei tiedä, että mekossa oleva vanhasta pöytäliinasta otettu ympyröiden rivi onkin apukeino seuralaisen tunnistamiseen.

 

Lähteet: 

https://sydan.fi/artikkeli/riitta-lahtinen-on-kehittanyt-kosketusviestien-kieliopin/

https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/alyvaate-auttaa-puhevammaisia-kommunikoimaan

 

Tallenne DiDAsta:.

https://vimeo.com/event/2676205