Blogi on muuttanut sivulle: Erilaisuutta yli rajojen . :)

Kuten terapioiden tai vaikkapa vammaispalveluiden hakeminen, apuvälineen hankinta on aina moniportainen prosessi. Apuvälineet on jaettu kolmeen luokkaan, jotka ovat lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet, vammaispalvelulain mukaiset palvelut sekä Kelan ammatillisen kuntoutuksen apuvälineet. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaan lääkinnällisen kuntoutuksen apuväline luovutetaan sellaiselle henkilölle, jolla on todettu lääketieellisin perustein vamma, sairaus tai kehitysviivästymä, joka heikentää potilaan toimintakykyä sekä vaikeuttaa hänen itsenäistä selviytymistään. Niiden tarkoituksena on, että ne edistävät potilaan kuntoutumista, tukevat, ylläpitävät tai parantavat toimintakykyä päivittäisissä toiminnoissa tai ehkäisevät toimintakyvyn heikkenemistä. Tällaisia ovat esimerkiksi liikkumisen apuvälineet, kommunikaatiolaiteet, jalkineet sekä henkilökohtaiset hälytysjärjestelmät.

Vammaispalvelulain mukaisista palveluista vastaavat taas hyvinvointialueet. Vammaispalvelulain mukaan näitä palveluita myönnetään silloin, jos "vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja tai tukitoimia muun lain nojalla" (STM). Vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla tarkoitetaan asunnon muutostyöt sekä asuntoon kuuluvien välineet ja laitteet, joiden ansiosta vammainen henkilö suoriutuu tavanomaisista elämän toiminnoista. Esimerkiksi asuntoon voidaan laittaa tukikahvoja vessaan helpottamaan liikkumista. Tai jos vammaisen henkilön on vaikeaa avata ulko-ovea, siihen voidaan asentaa sähköinen ovenavauslaite. Sama koskee myös kerrostalon ulko-ovea.

Kelan ammatillisen kuntoutuksen apuvälineet ovat työelämään tähtäävästä opiskelusta tai työstä selviytymiseksi tarvittavat apuvälineet, joita vammainen henkilö tarvitsee sairauden, vian tai vamman vuoksi. Kela korvaa nämä apuvälineet asiakkaalle, ja ne ovat vaativia ja kalliita. Tällaisia apuvälineitä ei myönnetä harrastusluonteiseen toimintaan. Ammatillisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperiaatteena on, että apuväline auttaa asiakasta sairauden, vian tai vamman aiheuttaman haitan takia selviytymään opiskelusta tai työstä. Apuväline arvioidaan aina yksilöllisesti ja on tekniseltä tasoltaan vaativa ja siten kallis. Apuvälineen tavoitteena on, että se säilyttää ja parantaa asiakkaan työkyvyn ja ansiomahdollisuudet. Tällaisia ovat esimerkiksi tietokoneen erikoisnäppäimistöt ja - hiiret. Kun aloitin yliopisto-opinnot, sain Kelalta kannettavan tietokoneen sekä reikälevyllisen ja näppäimistön. Niiden lisäksi minulla on toiset kappaleet, mutta olen saanut ne apuvälineyksiköstä, koska ne ovat vapaa-ajan käyttöön.

Apuvälineen tarpeen huomaamisesta sen hankintaan

Mistä apuvälineen hankintaprosessi sitten lähtee? Asiakas saattaa huomata itse arjessa, että jonkin asian tekeminen on vaikeaa. Asiakas saattaa itse keksiä, että esimerkiksi työtuolin avulla olisi helpompi tehdä kotiaskareita tai sähköpyörätuoli auttaisi ulkona liikkumista. Toisinaan myös fysioterapeutti keksii, että tietystä apuvälineestä voisi olla apua asiakkaalle. Fysioterapeutin suositus esimerkiksi pyörätuolista riittää, mutta kun on kyse sähköisestä apuvälineestä, lääkäri tekee suosituksen. Sen jälkeen asiakas ottaa yhteyttä apuvälineyksikköön, jossa arvioidaan apuvälineen välttämättömyys asiakkaan päivittäisessä elämässä selviytymisessä. Koska apuvälineen käyttö tapahtuu kotona, apuvälinearviointi toteutetaan usein siellä. Apuvälinearvioinnissa otetaan huomioon asiakkaan tarve ja toiminnalliset vaatimukset mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.

Kun apuvälineen hankinnasta on päästy yhteisymmärrykseen, tehdään apuvälineen valinta. Ennen tätä asiakas sovittaa ja kokeilee apuvälinettä, joka soveltuu hänen tarpeisiinsa, toimintakykyynsä ja toimintaympäristöön. Sen jälkeen apuvälinepäätös tehdään apuvälineiden saatavuusperusteiden ohjeiden mukaisesti. Toisinaan sopiva apuväline on saatavilla heti apuvälineyksikössä tai sitten se tilataan uutena asiakkaalle. Kun uusi apuväline luovutetaan asiakkaalle, se on yksilöllisesti säädetty ja sovitettu. Ennen luovutusta varmistetaan myös, että asiakas ja muut apuvälineen käyttäjät hallitsevat turvallisen ja tarkoituksenmukaisen käytön. Luovutuksen yhteydessä käydään myös läpi apuvälineen tekniset ominaisuudet sekä ohjeistetaan apuvälineen puhdistamista ja huoltomenettelyä. Kun asiakas saa apuvälineen, hän saa sen joko määräaikaiseen lainaan tai kokonaan omaksi. "Lainaksi annettavista apuvälineistä tehdään kirjallinen lainaustosite. Lainaustositteesta käy ilmi apuvälinekeskuksen yhteystiedot, lainausaika, asiakkaan vastuut, apuvälinekeskuksen velvoitteet sekä kuinka toimitaan, kun apuvälineen käyttötarve päättyy." (Tays)

Apuvälinekeskus vastaa omistamansa apuvälineen huollosta ja korjauksesta. Kun asiakas huomaa vian apuvälineessä, hän ottaa yhteyttä apuvälinekeskukseen. Apuvälineen tarvittavasta puhdistamisesta ja käyttöön liittyvistä hoito- ja huoltotoimista vastaa taas asiakas. Apuvälinekeskus vastaa joidenkin apuvälineiden määräaikaishuollosta. Kun asiakas ei käytä enää apuvälinettä tai sen laina-aika päättyy, se palautetaan apuvälineyksikköön. Joskus esimerkiksi vanhan pyörätuolin voi myös pitää.

Lähteet:

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164725/STM_2023_13_J.pdf?sequence=4&isAllowed=y

https://www.tays.fi/fi-FI/Palvelut/Kuntoutus/Apuvalinepalvelut/Apuvalinepalveluprosessi(45530)

Kun kehossa on kipu- tai jännitystiloja, usein hieronta tulee mieleen niiden lievittämiseksi. Toki hieronta auttaa laukaisemaan kireyksiä, mutta toisinaan etenkin kovakourainen hieronta pahentaa kipuja. Omat kokemukset ovat opettaneet, että joskus jokin muu hoito on parempi. Olenkin käynyt akupunktiossa, joka on auttanut muun muassa niskakipuun ja issiasvaivoihin. Sen lisäksi olen saanut tutustua kraniosakraalihoitoon.

Kraniosakraalihoito on hyvin hellävarainen hoitomuoto, joka perustuu selkäydinnestekiertoon, Siinä ei tehdä luihin tai kudoksiin fyysistä manipulointia vaan käytetään hyvin kevyttä kosketusta. Hoito keskittyy kraniosakraalijärjestelmään, joka muodostuu aivoista, selkäytimestä, aivo-selkäydinnesteestä sekä aivoja ja selkäydintä suojaavista kalvoista. Myös luut, kallon luut, ristiluut ja koko kehon faskiajärjestelmät ovat kontaktissa kalvojen kautta. Kraniojärjestelmä on siis toiminnallinen kokonaisuus, joka tuottaa, kierättää ja imeyttää aivo-selkäydinnestettä. "Tämä neste mm. ympäröi ja huuhtelee aivoja ja se liikkuu selkäytimessä ja tämä liike aiheuttaa kraniorytmin." (Suvintuulet)

Meissä jokaisessa vaikuttaa kolme erilaista fysiologista rytmiä, jota ovat sydämen syke ja hengitys. Kraniosakraalirytmi on myös tällainen. Hoidon aikana fysioterapeutti tai hoitaja kuuntelee kraniorytmiä etsien kehon epätasapainotiloja tai tiukkoja alueita. Estynyt, hidastunut tai muuttunut kraniorytmi voi johtaa kehon tai mielen häiriöihin. Ongelmakohdan löytyessä jännitys pyritään vapauttamaan kevyellä kosketustekniikalla. "Kranion toiminta-ajatus on kehon oman elpymisprosessin käynnistäminen, sillä jokaisella keholla on taipumus ja pyrkimys parantaa itsensä." (Suvintuulet) Hoidon aikana asiakas kokee syvän rentoutumisen.

Kun kraniosakraalijärjestelmään vaikutetaan, ollaan samalla yhteydessä myös keskushermostoon, sekä autonomiseen että ääreishermostoon. Kranio vaikuttaa myös sisäelimiin, kudoksiin ja soluihin, koska hermosto kontrolloi ja ohjaa kehon eri järjestelmiä. Kranio on siis hyvin monipuolinen hoito. Sitä voi kokeilla muun muassa stressiin, vatsavaivoihin, lihasjumeihin, selän/niskan/kallon alueen ongelmiin, fibromyalgiaan, päänsärkyyn/migreeniin, krooniseen kipuun, jännitykseen ja pelkotiloihin. Sillä on hoidettu myös ahdistusta, masennusta ja jopa muistiongelmia!

Kraniosakraalihoito apuna pakkoliikkeisiin

Fysioterapeuttini on tehnyt minulle kraniosakraalihoitoa noin 8-9 vuotta. Alkuun kun fysioterapeuttini otti minua päästäni kiinni, pääni alkoi kääntyä puolelta toiselle. Välillä pääni meni alas ja ylös. Myös kaikki raajani liikkuivat. Oli vaikeaa ymmärtää, mitä kehossani tapahtui: vaikuttiko hoito vai pakkoliikkeet. Fysioterapeutti sanoi, että kraniosakraalihoito saattaa vaikuttaa näin. Aika usein nauroin. Luulin tämän johtuvan siitä, että olimme fysioterapeuttini kanssa hiljaa ja se oli ensin kiusallista. Toisaalta kirjoittaessani tätä kirjoitusta luin, että kraniossa tulee esiin eri tunnetiloja. Hoidon loputtua kehoni oli rentoutunut, minkä takia päätimme jatkaa hoitoa.

Apuvälinemessut pidettiin 9.-11.11.2023 Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa. Edellisistä messuista oli ehtinyt kulua neljä vuotta, koska korona esti ne vuonna 2021 ja vuonna 2022 ne peruttiin jääkiekon MM-kisojen takia. Muistan messut jo lapsuudesta asti, kun kävin siellä vanhempien kanssa. En ollut lapsena nähnyt vielä niin paljon apuvälineitä, joten oli hämmästyttävää nähdä esimerkiksi erilaisia pyörätuoleja tai kävelytelineitä. Toisaalta apuvälineiden lisäksi oli myös ihmeellistä nähdä erilaisia, eri tavoin liikkuvia ihmisiä. Sain ensimmäisen pyörätuolin vasta päiväkodissa ollessani, joten muistan ihmetelleeni, kun näin pikkulapsia pyörätuolissa. Vaikka en lapsena vielä ymmärtänyt vertaistuen merkitystä, olivat jo tuolloin messut hyvin voimaannuttavat. Nyt aikuisiälläkin apuvälinemessut ovat edelleen tärkeä tapahtuma, jossa on aina mukava bongata uusia apuvälineitä ja tavata tuttuja.

Apuvälinemessuilla on monille ryhmille valtava merkitys, mistä kertoo se, että messujen ensimmäinen päivä on pyhitetty ainoastaan ammattilaisille ja kaksi muuta yleisökävijöille. Messut kokoavat yleensä yhteen apuvälinealan, kuntoutuksen, terveys- ja sosiaalialan ammattilaiset, jotka pääsevät tutustumaan eri apuvälineisiin helpottamaan heidän työtään. Terapeutit, kuten fysioterapeutit, näkevät eri apuvälineitä, minkä myötä he osaavat ehdottaa eri apuvälineitä asiakkailleen. 

Apuvälineiden käyttäjille messut myös tarjoavat mahdollisuuden tutustua apuvälineisiin. Messuilla on usein monta yritystä, jotka esittelevät esimerkiksi eri pyörätuoleja. Kävijät voivat halutessaan kokeilla apuvälinettä. Jos mieluinen apuväline löytyy, apuvälineen käyttäjä voi myöhemmin ruveta pyytämään sellaista. Muutaman messun aikaan minulla oli tarvetta uudelle manuaalipyörätuolille ja sähköpyörätuolille. Vuonna 2019 aloin haluta sähköpyörätuolia, jolla pääsee seisomaan. Olin puhunut asiasta aiemmin fysioterapeutilleni, joka ehdottikin, että menisimme yhdessä messuille kokeilemaan sähköpyörätuoleja. Niin teimmekin. Kokeilin ainakin yhtä sähköpyörätuolia ja totesin sen olevan hyvä. Fysioterapeutin paikallaolosta oli hyötyä siinä mielessä, että hän osasi myöhemmin kirjoittaa suosituksen paremmin. Seuraavana keväänä aloin pyytää sellaista sähköpyörätuolia ja sainkin sen.

Apuvälinemessuille mennessä ei tarvitse aina olla juuri sillä hetkellä apuvälinetarpeita: messuille on kiva mennä katsomaan vaikkapa uusia keksintöjä. Muistan joillakin messuilla nähneeni pöydälle laitettavan robottikäden eli "syöttörobotin". Lusikka laitetaan sähköiseen varteen, jota voi ohjata jalalla, vartalon tai pään liikkeillä tai jopa katseella. Syöttörobotti ei pilko ruokaa, vaan avustajan täytyy tehdä se. Söin tuolloin aika paljon vielä itse, joten syöttörobotti kiinnosti hieman. Toisilla messuilla oli taas mielenkiintoista nähdä taas metsässä liikkumiseen tarkoitettua sähköpyörätuolia, jossa oli todella suuret pyörät. On myös aina mielenkiintoista katsella kaikenlaisia apuvälineitä, myös pienapuvälineitä.

Apuvälinevalmistajien lisäksi messuilla on myös palveluntuottajia, kuten asumis-, avustaja-, tulkki- ja kuntoutuspalveluja tuottavia yrityksiä. Esimerkiksi tulkkipalveluista kiinnostunut voi kysyä, miten palvelua voi hakea. Niiden lisäksi messuilla on valtakunnallisia vammaisjärjestöjä, kuten Invalidiliitto, Heta-liitto, Lihastautiliitto, Suomen CP-liitto ja Suomen Kuurosokeat. Vammaisjärjestöjen mukana olo on myös tärkeää, koska järjestön edustajilta voi kysyä tietoa. Apuvälinekäyttäjien lisäksi messuilla käy myös vammaisen omaisia. Messut saattavat tarjota oivan tilaisuuden kysyä mieltä askarruttavia asioita.

Vuoden 2023 messut

Vuoden 2023 messuilla oli monipuolinen ja laaja tarjonta apuvälineitä liikkumiseen, kommunikointiin, kotiin ja työhön. Siellä oli kolme eri teemaosastoa: esteetön matkailu, uudet teknologiat ja seksuaaliterveys. Seksuaaliterveyden teemaosastolla oli Amorin Oy:n, Ilon Kipinän, SelkoSeksin ja Sexpon asiantuntijoita, joiden kanssa sai keskustella vapaasti seksuaalisuudesta sekä tutustua seksin apuvälineisiin.

Erona aiempiin messuihin oli, että suosittua Liikuntamaata ei pidetty. Aiemmin Liikuntamaa on ollut messukeskuksen toisessa hallissa, jossa on ollut eri lajikokeiluja. Liikuntavälineitä vuokraavalla Malikkeella oli oma tila, jossa halukkaat saivat kokeilla muun muassa rinnakkain poljettavaa tandempyörää tai maastokärryä. Messuhallin keskellä oli taas tuttu apuvälinerata, joka opasti avustamista ja liikkumista eri apuvälineillä.

Messuilla oli kaksi ohjelmalavaa, joista toinen oli Paralympian komitean järjestämä Liikuntalava. Siellä esiteltiin erilaisia liikuntalajeja muun muassa kaikille soveltuvaa purjehdusta, kuulonäkövammaisten keilausta, subbersocceria, parabocciaa ja pöytätennistä. Esittelyn jälkeen katsojat saivat mennä kokeilemaan lajia. Pöytätennis soveltuu hyvin pyörätuolinkäyttäjille. Ohjelmalavalla taas kuultiin tietoa muun muassa hotellien esteettömyysratkaisuista, eläinavusteisesta kuntoutuksesta ja kuntoutuksen tulevaisuudesta. Keynote-puheenvuoroja pitivät Heidi Foxell ja Leo-Pekka Tähti.

Olin apuvälinemessuilla perjantaina ja satuin tulemaan ohjelmalavan luo juuri ennen paraurheilija Leo-Pekka Tähden puheenvuoroa, jossa hän kertoi omasta elämästään ja urheilu-urastaan. Puheenvuoro oli niin mielenkiintoinen että kuuntelin sen kokonaan. Tähti sai ensikosketuksen urheiluun 8-vuotiaana, kun hän aloitti pyörätuolikoripallon. 14-vuotiaana hän aloitti ratakelauksen, jonka parissa hän on viettänyt urheilu-uransa. Hän on saavuttanut urallaan monia arvokisamitaleja. Ensi vuonna urheilu-ura päättyy paralympialaisiin. Tähden tarina on erittäin inspiroiva.

Vaikka minulla ei ollut apuvälinetarpeita, messuilla hurahti nopeasti kolme ja puoli tuntia. Toivottavasti päästään seuraavan kerran messuille kahden vuoden päästä. 

Marraskuussa 2022 olin Nokia-areenalla Mestarit-konsertissa, mistä jäi kipinä areenakonserteissa käymiseen. Alkuvuodesta 2023 äitini kysyi kiinnostustani lähteä Andrea Bocellin konserttiin huhtikuussa. Joskus katsoimme yhdessä Bocellia televisiosta ja niinpä innostuin heti. Taisin katsoa heti pyörätuolilipun saatavuutta, mutta niitä ei ollut. Kävin parin viikon aikana katsomassa aina välillä. Hieman mietin, mitä jos pyörätuolilppuja ei tulekaan. Olin kuullut aiemmin, että tapahtuman järjestäjä voi päättää, miten paljon pyörätuolipaikkoja on vai onko ollenkaan. Lopulta pyörätuolipaikkoja tuli, mutta lippu maksoi kaksinkertaisesti kuin esimerkiksi Mestarit-konsertissa. Pienen harkinnan jälkeen lopulta päätimme mennä. Enpä olisi arvannut tammikuun lopussa, että neljä päivää ennen Bocellin konserttia on toinenkin konsertti. 

Suomen popkuningas Tuisku ja maailman paras tenori Bocelli

Helmikuussa huomasin, että Antti Tuiskulla on kaksi konserttia Nokia-areenalla maalis-huhtikuun vaihteessa. Ehdotin miehelleni, koska tiesin hänen haluavan Tuiskun keikalle. Olin itse vuonna 2017 Tuiskun keikalla yökerhossa, joten tiesin hänen olevan taitava esiintymään. Jäimme miettimään, koska asiassa oli monta puolta. Maaliskuun alussa pyörätuolipaikkoja oli enää vain 31.3. keikalle, jonne ostimme liput.

Konserttipäivänä areenalle tultuamme sisään meneminen sujui hyvin, vaikka meitä oli kaksi sähköpyörätuolilla liikkujaa. Olin joukon johtaja, koska tiesin reitin. Ulkona olevaan hissiin mahduimme juuri ja juuri. Sisäänkäynnin tasossa menimme taas muiden ihmisten ohi ja suunnistimme invaovelle. Tuulikaapissa laukkumme katsottiin ja sen jälkeen menimme hissiin. Areenan hissit ovat sen verran pieniä, että jouduimme menemään yksittäin. Yläkerrassa menimme lipputarkastuksen ohi ja suunnistimme oikeaan katsomoon. Katsomon sisään on hyvä mennä, kun on leveä oviaukko. Miinuksena täytyy mainita, että kun mennään pyörätuolikatsomoon, raput alas ovat vieressä. Niinpä täytyy olla hyvin varovainen. Paikkamme olivat alkupäässä: puolisoni viereen tuli yksi ihminen. Vasemmalla puolellani oli tyhjää, joten avustajani haki irtotuolin viereeni toisesta katsomosta.

Ennen Tuiskun konserttia Bess oli lämmittelijänä. Emme olleet aiemmin nähneet häntä. Bessiltä tiedän vain muutaman biisin, joten oli vaikeaa saada selvää sanoista. Bessin lopetettua oli puolen tunnin väliaika ennen Anttia. Puolisoni meni käymään ulkopuolella, jäin odottamaan. Tasan kello kahdeksalta areena pimeni ja ensin tuli video, jossa Tuisku puhui. Sen jälkeen alkoi show, jota kesti kaksi tuntia. Lauloin mukana ja heilutin käsiä niin kuin kaikki muutkin. Kuten arvelinkin, show oli mahtava. Ennen viimeistä biisiä lähdimme pois. Korvat soivat vielä ulkonakin.

Koska yleensä konserttien välillä on pitkä tauko, oli outoa mennä neljän päivän päästä uudestaan areenalle. Olin odottanut Bocellin konserttia alkuvuoden, koska onhan kyseessä maailman paras tenori. Edeltävänä iltana kuuntelin Spotifysta ja tajusin, mitä kaikkea Bocelli laulaa. Silloin alkoi hieman jännittää. Areenalle meno kävi taas yhtä sujuvasti kuin aiemmilla kerroilla. Tulimme katsomoon noin 20 minuuttia ennen konsertin alkua. Paikkani oli toinen vasemmalla. Sen jälkeen tuli vielä muutamia, joiden paikat olivat keskellä. Kuulinkin jonkun sanovan, miksei pyörätuolipaikkoja voi täyttää sitä mukaan, kun ihmisiä tulee. Yhdyn tähän kommenttiin.

Tuiskuun verrattuna Bocellin konsertti oli täysin vastakohta. Taustalla oli kuoro ja orkesteri. Bocelli vaan seisoi paikallaan ja lauloi. Ei ollut välkkyviä valoja. Areenan keskiosassa alhaallakin oli istumapaikkoja, joten kukaan ei seissyt. Tosin kuin edellisellä kerralla, pyörätuolikatsomo oli täynnä niin että äiti istui takanani. Bocelli välillä piti taukoja, joiden aikana muut solistit esiintyivät. Konsertissa oli 20 minuutin tauko. Jäin itse taas odottamaan, kun äiti lähti katsomaan meille syötävää. Kuten Elämän ensimmäinen areenakeikka -postauksessa kerroin, pyörätuolikatsomo on sen verran kapea, että toisen pyörätuolilla liikkujan lähtiessä toisen täytyy kääntyä. Eräs keskellä istuva olisi halunnut väliajalla ulos, mutta luopui ajatuksesta, kun meitä oli kolme pyörätuolilaista "tiellä". 

Konsertin tiedoissa kerrottiin, että se kestää kaksi ja puoli tuntia. Varmaan kaikille tuli yllätyksenä, kun Bocelli lopetteli kahden tunnin jälkeen. Yleisön taputtamana Bocelli taisi laulaa kolme ylimääräistä laulua. Olin hieman pettynyt, kun odottamaani laulua ei tullut. Koska taksin tuloon oli puoli tuntia, emme kiirehtineet. Kun konsertti päättyi ja vieressäni oleva lähti, lähdimme myös. Aiemmilla kerroilla lähdin vähän ennen konsertin päättymistä, joten pääsin sujuvasti ulos. Päästyämme konserttisalin ulkopuolelle näimme heti pitkät jonot hisseille. Soitimme aikaistaaksemme taksin, mutta se oli turhaa, koska hissin odottamisessa kesti.  Viimein vapaa hissi tuli ja ajoin sähköpyörätuolilla sinne. Alhaalla pääsimme sujuvasti ulos. Kaiken kaikkiaan konserteista jäi hyvä mieli. 

Syksyn rocktenorin ja oopperalaulajan konsertti

Toukokuussa näin internetissä mainoksen, että Jarkko Ahola ja Waltteri Torikka pitävät Kuninkaiden paluu -nimisen konsertin marraskuussa taas areenalla. Kysyin äidiltä kiinnostuksesta konserttiin, mutta en ostanut lippua heti. Palasin asiaan alkusyksystä ja silloin päätimme lähteä. Kysyin myös miestäni ja avustajaa mukaan.

Kuten viime vuonnakin, marraskuun konsertti oli kiva piristysruiske. Tiesin Aholan ja Torikan olevan hyviä laulajia, joten odotin, että konsertti olisi upea. Areenalle meno sujui edellisten kertojen tavoin hyvin. Mestarit-konsertin tavoin, pyörätuolikatsomo oli taas täynnä, joten saattajat jäivät istumaan minun ja mieheni taakse. Torikka taisi aloittaa ensin. Ahola taas lauloi Queenin "Show must go on". Konsertin alkupuolella hän lauloi myös "Päivänsäde ja menninkäinen", joka jäi mieleeni. Laulu on hyvin tuttu minulle, koska soitin sitä lapsena pianolla. Konsertti oli upea sen monipuolisuudenkin takia: siellä laulettiin oopperasta rokkiin, joten kaikille katsojille oli jotain mieluista. Laulajat tulkitsivat isoja kotimaisia ja kansainvälisiä klasikkobiisejä. Molemmat olivat upeita: oli hienoa, että Torikka tulkitsi oopperalauluja eri kielillä. Taustalla soitti orkesteri ja kuoro lauloi. Pidin ehkä kuitenkin enemmän Aholasta, ehkä siksi että hänen laulustaan oli helpompi saada selvää. Konsertti oli myös siinä mielessä kiva, että siellä ei ollut kovin paljon välkkyviä valoja. Ahola esitti muutaman rokkibiisin, joiden aikana valot välkkyivät. Muutaman kerran valot osoitettiin suoraan yleisöön päin.

Kun tilasin päivällä valmiiksi kyytejä konserttiin, oli vaikea tilata paluukyytiä. Yritin etsiä tietoa internetistä, mutta missään ei ollut mitään tietoa. Niinpä heitin taksikuskille kellonajaksi 22.40. Illalla ennen lähtöämme puhuimme paluuajasta ja päädyimme pitämään sen, koska keväällä meillä äidin kanssa kesti poistulo. Konsertin väliaika alkoi kello 21.15 ja päättyi kello 21.45, joten huokaisin helpotuksesta, ettei kyytiä tilattu jo kymmeneltä. Puoli yhdentoista aikaan konsertti oli vielä käynnissä ja ajattelin, että pian joutuisimme lähtemään kesken pois. Kuuntelimme viimeisen esityksen, kun Torikka ja Ahola lauloivat yhdessä  "My Way". Sen jälkeen lähdimme heti pois. Pyörätuolikatsomon toisessa päädyssä oli enemmän väljyyttä, joten pääsimme helposti pois. Onneksi lähdin itse manuaali pyörätuolilla niin oli helpompi liikkua. Kun menimme hissille, muitakin pyörätuolilaisia tuli, mutta pääsimme ensimmäisinä alas. Sen jälkeen kiirehdimme taksille, koska olimme jo myöhässä. Jos on vain mahdollista, ei kannata kiirehtiä konsertista lähtöä.

Tämä vuosi on ollut hyvin erikoinen sen takia, että olen käynyt areenakonserteissa näin paljon. Viime vuoden areenakonsertti kun oli elämäni ensimmäinen. Jään innolla odottamaan, mitä konsertteja järjestetään ensi vuonna. Tämä vuosi oli hyvin miesvoittoinen, joten toivotaan, että ensi vuonna olisi naisartistien konsertteja.