Kuten terapioiden tai vaikkapa vammaispalveluiden hakeminen, apuvälineen hankinta on aina moniportainen prosessi. Apuvälineet on jaettu kolmeen luokkaan, jotka ovat lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet, vammaispalvelulain mukaiset palvelut sekä Kelan ammatillisen kuntoutuksen apuvälineet. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaan lääkinnällisen kuntoutuksen apuväline luovutetaan sellaiselle henkilölle, jolla on todettu lääketieellisin perustein vamma, sairaus tai kehitysviivästymä, joka heikentää potilaan toimintakykyä sekä vaikeuttaa hänen itsenäistä selviytymistään. Niiden tarkoituksena on, että ne edistävät potilaan kuntoutumista, tukevat, ylläpitävät tai parantavat toimintakykyä päivittäisissä toiminnoissa tai ehkäisevät toimintakyvyn heikkenemistä. Tällaisia ovat esimerkiksi liikkumisen apuvälineet, kommunikaatiolaiteet, jalkineet sekä henkilökohtaiset hälytysjärjestelmät.

 

Vammaispalvelulain mukaisista palveluista vastaavat taas hyvinvointialueet. Vammaispalvelulain mukaan näitä palveluita myönnetään silloin, jos "vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja tai tukitoimia muun lain nojalla" (STM). Vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla tarkoitetaan asunnon muutostyöt sekä asuntoon kuuluvien välineet ja laitteet, joiden ansiosta vammainen henkilö suoriutuu tavanomaisista elämän toiminnoista. Esimerkiksi asuntoon voidaan laittaa tukikahvoja vessaan helpottamaan liikkumista. Tai jos vammaisen henkilön on vaikeaa avata ulko-ovea, siihen voidaan asentaa sähköinen ovenavauslaite. Sama koskee myös kerrostalon ulko-ovea.

 

Kelan ammatillisen kuntoutuksen apuvälineet ovat työelämään tähtäävästä opiskelusta tai työstä selviytymiseksi tarvittavat apuvälineet, joita vammainen henkilö tarvitsee sairauden, vian tai vamman vuoksi. Kela korvaa nämä apuvälineet asiakkaalle, ja ne ovat vaativia ja kalliita. Tällaisia apuvälineitä ei myönnetä harrastusluonteiseen toimintaan. Ammatillisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperiaatteena on, että apuväline auttaa asiakasta sairauden, vian tai vamman aiheuttaman haitan takia selviytymään opiskelusta tai työstä. Apuväline arvioidaan aina yksilöllisesti ja on tekniseltä tasoltaan vaativa ja siten kallis. Apuvälineen tavoitteena on, että se säilyttää ja parantaa asiakkaan työkyvyn ja ansiomahdollisuudet. Tällaisia ovat esimerkiksi tietokoneen erikoisnäppäimistöt ja - hiiret. Kun aloitin yliopisto-opinnot, sain Kelalta kannettavan tietokoneen sekä reikälevyllisen ja näppäimistön. Niiden lisäksi minulla on toiset kappaleet, mutta olen saanut ne apuvälineyksiköstä, koska ne ovat vapaa-ajan käyttöön.

 

Apuvälineen tarpeen huomaamisesta sen hankintaan

 

Mistä apuvälineen hankintaprosessi sitten lähtee? Asiakas saattaa huomata itse arjessa, että jonkin asian tekeminen on vaikeaa. Asiakas saattaa itse keksiä, että esimerkiksi työtuolin avulla olisi helpompi tehdä kotiaskareita tai sähköpyörätuoli auttaisi ulkona liikkumista. Toisinaan myös fysioterapeutti keksii, että tietystä apuvälineestä voisi olla apua asiakkaalle. Fysioterapeutin suositus esimerkiksi pyörätuolista riittää, mutta kun on kyse sähköisestä apuvälineestä, lääkäri tekee suosituksen. Sen jälkeen asiakas ottaa yhteyttä apuvälineyksikköön, jossa arvioidaan apuvälineen välttämättömyys asiakkaan päivittäisessä elämässä selviytymisessä. Koska apuvälineen käyttö tapahtuu kotona, apuvälinearviointi toteutetaan usein siellä. Apuvälinearvioinnissa otetaan huomioon asiakkaan tarve ja toiminnalliset vaatimukset mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.

 

Kun apuvälineen hankinnasta on päästy yhteisymmärrykseen, tehdään apuvälineen valinta. Ennen tätä asiakas sovittaa ja kokeilee apuvälinettä, joka soveltuu hänen tarpeisiinsa, toimintakykyynsä ja toimintaympäristöön. Sen jälkeen apuvälinepäätös tehdään apuvälineiden saatavuusperusteiden ohjeiden mukaisesti. Toisinaan sopiva apuväline on saatavilla heti apuvälineyksikössä tai sitten se tilataan uutena asiakkaalle. Kun uusi apuväline luovutetaan asiakkaalle, se on yksilöllisesti säädetty ja sovitettu. Ennen luovutusta varmistetaan myös, että asiakas ja muut apuvälineen käyttäjät hallitsevat turvallisen ja tarkoituksenmukaisen käytön. Luovutuksen yhteydessä käydään myös läpi apuvälineen tekniset ominaisuudet sekä ohjeistetaan apuvälineen puhdistamista ja huoltomenettelyä. Kun asiakas saa apuvälineen, hän saa sen joko määräaikaiseen lainaan tai kokonaan omaksi. "Lainaksi annettavista apuvälineistä tehdään kirjallinen lainaustosite. Lainaustositteesta käy ilmi apuvälinekeskuksen yhteystiedot, lainausaika, asiakkaan vastuut, apuvälinekeskuksen velvoitteet sekä kuinka toimitaan, kun apuvälineen käyttötarve päättyy." (Tays)

 

Apuvälinekeskus vastaa omistamansa apuvälineen huollosta ja korjauksesta. Kun asiakas huomaa vian apuvälineessä, hän ottaa yhteyttä apuvälinekeskukseen. Apuvälineen tarvittavasta puhdistamisesta ja käyttöön liittyvistä hoito- ja huoltotoimista vastaa taas asiakas. Apuvälinekeskus vastaa joidenkin apuvälineiden määräaikaishuollosta. Kun asiakas ei käytä enää apuvälinettä tai sen laina-aika päättyy, se palautetaan apuvälineyksikköön. Joskus esimerkiksi vanhan pyörätuolin voi myös pitää.

 

Lähteet:

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164725/STM_2023_13_J.pdf?sequence=4&isAllowed=y

https://www.tays.fi/fi-FI/Palvelut/Kuntoutus/Apuvalinepalvelut/Apuvalinepalveluprosessi(45530)