Kaksi vuotta sitten tunsin hyvin onnekkaaksi, kun pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan jumppapaikassani olevaa Lokomat-kävelyrobottia. Pystyin kahdeksanvuotiaasta 25-vuotiaaksi kävelemään itsenäisesti ilman tukea, mutta vuoden 2016 selkäleikkauksessa minulle tuli hermojuurivaurio issiashermoon, minkä myötä menetin kävelykyvyn. Sen jälkeen on ollut myös vaikeaa suoristaa itseäni seisoessani. Kun kävelyrobotti tuli Premiukseen, mietin kauan, pystyisinkö kävelemään ilman että tulee kovat kivut ja niiden lisäksi pakkoliikkeet. Lopulta päätin mennä.

 

Mikä on kävelyrobotti?

 

Lokomat-kävelyrobotilla voidaan toteuttaa turvallista, painokevennettyä kävelyharjoittelua. Lokomatissa voidaan asettaa erilaisia tavoitteita kuntoutujan mukaan: esimerkiksi joko kävelykyvyn saavuttaminen tai parantuminen. Muita tavoitteita voi olla esimerkiksi kävelyn uudelleen oppiminen, oikean kävelymallin omaksuminen, painon saaminen molemmille jaloille, spastisuuden väheneminen, lihasvoiman vahvistaminen, tasapainon ja vartalonhallinnan koheneminen sekä virheellisestä kävelymallista johtuvien kipujen vähentäminen.

 

Lokomat soveltuu monille ryhmille: halvauspotilaille, aivovammapotilaille, erilaisista neurologista sairauksista sairastaville, selkäydinvammaisille sekä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmista. Kuntoutujasta riippuen Lokomatilla voidaan hakea aktiivista kävelyä eli sitä, että kuntoutuja liikuttaa itse jalkoja. Jos kuntoutujalla taas on pakkoliikkeitä, Lokomatin voi antaa liikuttaa ja rentouttaa jalkoja. 

 
 
Ensimmäisellä kerralla on yleensä pidempi aika (1,5 h), koska silloin otetaan mitat jaloista. Kävelyrobottiin puetaan päälle valjaat, joten niidenkin pukemiseen menee vähän pidempi aika (kuntoutujastakin riippuen) kuin mitä myöhemmillä kerroilla. Kun valjaat on puettu, mennään pyörätuolilla robotin alla olevalle juoksumatolle. Kuntoutujan yllä olevat valjaat kiinnitetään nosturiin, minkä jälkeen jumppari nostaa kuntoutujan ilmaan roikkumaan. Sen jälkeen jumppari työntää robotin kuntoutujan taakse. Jumppari laittaa sitten jalkoihin remmit ja laittaa ne kiinni robottiin. 
 
 
Kun kuntoutuja on hyvin kävelyrobotissa, se laitetaan päälle. Alkuun robotissa kävellään ilmassa, jotta kuntoutuja tottuu kävelyyn ja jumppari varmistaa kaiken olevan hyvin. Jos kuntoutujalla menee hyvin, jumppari voi vähitellen laskea kuntoutujaa alemmas. Tai sitten jos kuntoutujalla on pakkoliikkeitä, robotti saatetaan jättää sille korkeudelle, että jalat koskevat osittain maahan.

 

Lokomatissa on erilaisia säätöjä muun muassa askeleen pituus. Myös jalan liikkuvuutta voi säätää sen mukaan, miten paljon halutaan jalan liikkuvan. Lokomatissa voi jopa juosta. Valitettavasti kävelyrobottiin pääsyyn on rajoituksia. Sitä ei suositella, jos kuntoutuja on raskaana. Muita syitä ovat alaraajojen suuri korjaamaton pituusero ja alaraajojen nivelten suuret virheasennot. Koska valjaita käytetään kävelyrobotissa, myös ihon haavaumat kainaloiden, vyötärön, nivusten sekä alaraajojen alueella ovat este. Myös vaikean osteoporoosin ja osteopenian sekä joissain tapauksissa asiakkaan kognitiivisen tason tai erityisen heikentyneen rasituksen sietokyvyn takia kävelykuntoutusta ei suositella.

 

Edistystä kerta toisen jälkeen

 

Pahimmat ennakkoluuloni kävelyrobottia kohtaan eivät toteutuneet. Toki ensimmäinen kerta oli vaikein. Minulle tuli muutaman kerran isompia pakkoliikkeitä niin että jumppari joutui pysäyttämään robotin. Lokomat myös itse tunnistaa kuntoutujan pakkoliikkeet ja nostaa hänet ilmaan. Vaikka jalkani olivat jalkateriä myöten sidotut, alkuun nilkkani ojentui ja töksähti juoksumattoon. Tämän vuoksi on hyvä, että robotti tunnistaa tällaiset tilanteet ja nostaa kuntoutujan ilmaan.

 

Tuosta ensimmäisestä kerrasta on jo aikaa, mutta muistan, miten riemuissani olin päästessäni pitkästä aikaa kävelemään. Oli ihanaa, että pitkästä aikaa kävelyasentoni oli niin suora. Koska jumppari pysäytti muutaman kerran laitteen, varsinainen kävelyaika jäi 15 minuuttiin. Olin silti erittäin tyytyväinen, että saavutin 400 askeleen ja 250 metrin pituisen matkan. En ollut koskaan kävellyt niin pitkää matkaa. Kävin tuolloin kesäkuussa 2021 kolme kertaa robotissa. Seuraavalla kerralla kävelin ajallisesti puolet enemmän ja matkakin piteni 484 metriin. Kolmannella kerralla kävelin tasan puoli tuntia, mutta kävelin vain 473 metriä.

 

Kesäkuussa 2021 oli helle. Voin muutenkin helteellä välillä huonosti ja koin kävelyrobotinkin ahdistavaksi. Niinpä päätin, että jättäisin seuraavat kerrat syksyyn ja jatkoinkin kävelyä lokakuussa. Loka-marraskuussa kävinkin viisi kertaa. Pitkästä tauosta huolimatta kävely sujui, kun kävelin jo 709 metriä puolessa tunnissa. Kävelymatkan pituuteen vaikutti se, että tuolloin kävelynopeutta lisättiin. Viikkoa myöhemmin saavutin seuraavan tavoitteen, kun kävelin jo kilometrin. Olin jo kotona miettinyt, että voisin yrittää päästä kilometriin. Tuolla kerralla minulla oli jumppari, joka kannusti minua kasvattamaan matkaa. Hän lisäsi kävelynopeuttani kesken matkan niin että ehdin kävelemään kilometrin noin 40 minuutissa. Marraskuussa kävin viimeisen kerran. Lokakuussa vasen jalka alkoi vaivata ja vaivasi koko talven. En tajunnut syytä ennen kuin kävin lääkärissä: syy oli selän välilevypullistuma. Koska hermojuurivaurio vaivasi aiemmin oikeaa puolta, en osannut yhdistää sitä vasempaan puoleen.

 

Lokakuussa 2022 jatkoin kävelyharjoittelua. Melkein vuoden tauosta huolimatta kävely sujuikin ihmeen hyvin ja ensimmäisellä tai toisella kerralla kävelinkin 810 metriä. Kuukautta myöhemmin menin kolmannen kerran, jolloin kävelin vähän yli kilometrin. Silloin kävelin jopa 45 minuuttia, mikä merkitsee sitä, että kävelin yhtä mittaan ilman taukoja. Tuolloin minulle tuli pieniä pakkoliikkeitä, mutta ne eivät vaikuttaneet robottiin. Kävely vaikutti vuoden 2021 tavoin vasempaan jalkaan, mutta koska tiesin kivun liittyvän selkään, en välittänyt vaan päätin käydä vuoden 2022 lopussa. Kävinkin kolme kertaa. 

 

Kun oli kävelyrobottipäivä, usein tuntui, että tänään ei ole hyvä päivä. Usein yliätin itseni eli kävelin enemmän. Ainoa asia, jota vihasin, oli valjaat - ja kuulemma en ole ainoa! Vaikka miten jumppari laittoi pehmusteita nivusien alueelle, valjaat painoivat aina, enemmän tai vähemmän. Ensimmäisillä kerroilla juuri nuo valjaat olivat syynä, että robotti jouduttiin pysäyttämään. Jumppari yritti välillä pehmustaa enemmän. Vuonna 2022 valjaat painoivat myös, mutta kestin sen kuitenkin niin että pystyin kävelemään. Joka kerran jälkeen painaumat kuitenkin vaivasivat muutaman päivän. Koska en muuten nykyään kävele juurikaan, jalkani kipeytyivät myös itse kävelystä. Vuonna 2021 kun kävin Lokomatilla ensimmäisiä kertoja, jalkani kipeytyivät ja taisivat olla melkein viikon kipeitä. Vuonna 2022 ei tullut enää kipuja lihaksiin.

 

Kun aloin suunnitella tätä kirjoitusta vuoden 2022 lopussa, luin kävelyrobotista netistä. Luin Premiuksen sivuilta, että tutkimusten mukaan "joka seitsemäs itsenäisesti kävelemätön aivohalvauskuntoutuja saataisiin kävelemään itsenäisesti robotisoidun kävelykuntoutuksen avulla". Vaikka olen saanut kannustusta oman kävelyn uudelleenoppimiseen, en ole uskonut mahdollisuuksiini. Tuon lauseen myötä aloin elätellä toiveita ja siksi päätin, että jos selkä kestäisi, alkaisin käydä tänä vuonna enemmän kävelyrobotissa. Valitettavasti Kela esti nämä haaveet, kun ei myöntänyt tavallista fysioterapiaa. Toivotaan, että vielä joskus pääsisin.

 

Lähteet & lisätiedot:

 

https://www.neuropiste.fi/palvelut/kavelykuntoutusta-lokomat-robotin-avulla/

https://www.premius.fi/kavelyrobottikuntoutus/