Kävin ensimmäisen kerran Viikinsaaressa vuonna 2011, toisen kerran vuonna 2013. Molemmilla kerroilla olin päivätoimminnasta, joten ei ollut mahdollisuutta esimerkiksi vapaaseen liikkumiseen. Viimeiset viisi vuotta on ollut puhetta mieheni kanssa, että olisi kiva mennä sinne. Juhannukseksi mietimme tekemistä ja Viikinsaari mainittiin yhdeksi vaihtoehdoksi. Päätimme mennä. Kerron tässä samalla, miten Viikinsaareen meno ja siellä olo onnistuu pyörätuolilla liikkuvalta.

 

Retkipäivän aamuna katselin Viikinsaaren lippujen myyntiä ja huomasin ilmoituksen, että netissä saa halvemmalla. Koska oli juhannusaattoa, ennen lippujen ostoa tilasin taksin. Viikinsaaren laiva lähtee Laukontorilta. Lähtö kotoa viivästyi hieman, joten kiiruhdimme laivaan. Laukontorilla mennään laiturille, josta on luiska laivaan. Se on laivan puolelta hieman jyrkkä, joten ajoin varovasti. Laivassa on tilava alue, jossa on tuolia, sohva ja pöytiä. Jäimme siihen, vaikka olisin halunnut laivan keulaan. Hetken päästä mieheni lähti ajamaan sähköpyörätuolilla laivan perään. Lopulta lähdin myös ja menimme peräkannelle. Takanamme oli vessat, mutta menimme vähän eteenpäin. Kannella oli mukavampi olla, kun näimme paremmin maisemia. Tuona päivänä oli noin 24 astetta, joten kannella oli viileämpääkin. Lähellämme istui luultavasti perämies, joka ilmoitti, että olimme noin parin minuutin päässä saaresta. Niinpä menimme laivan uloskäynnin luo odottamaan. Olimme ensimmäisiä jonossa, mutta kun portti avattiin, muutama ihminen ehti tulla yläkannelta. Ajoin lopulta reippaasti laiturille. 

                                                             

Laiturilla jäin odottamaan, että miehenikin pääsi ulos laivasta, Päällimmäisenä tunteena oli, että olimme viimeinkin siellä. Laiturilta menimme saarelle ja kohti päärakennusta. Päätimme ensin kierrellä ja katsoa esimerkiksi, missä on vessa. Minulla oli hämärä muistikuva asiasta. Mentyämme päärakennuksen ohi tulimme aukiolle, jossa on kylttejä. Edessä on tanssilavarakennus, jonka alakerrassa on vessat. Mieheni meni käymään siellä. Sen jälkeen olikin kello niin paljon, että päätimme mennä syömään. Juhannuksen erikoisuuteen taisi kuulua, että pystyi ostamaan lippupaketin, joka sisälsi meno-paluumatkan sekä juhannuksen noutopöydän. Arvelimme sen olevan päärakennuksen ravintolaan.  

 

                                         

Ravintolarakennuksen takapuolella on iso terassi, mutta siltäkin puolelta rakennukseen on rappuja. Kiersimme koko rakennuksen ympäri ja sen vasemmalta puolelta löysimme luiskan. Siitä oli hyvä ajaa. Päästyäni ylös piti kääntyä oikealle. Rakennuksessa on kaksoisovi, joista toinen oli auki. Oviaukko oli kuitenkin niin kapea että piti avata toinenkin ovi. Käännyin varovasti oikealle, koska vasemmalla oli rappuja. Rakennuksessa on siitä sisään mennessä ruokailutila. Käytävällä oli yksi pöytä myös vasemmalla puolella, mutta mahduimme ajamaan. Sen jälkeen tuli oviaukko, josta menimme saliin. Pöydät oli katettu hienosti ja salin keskellä oli noutopöytä. Otimme pöydän sen vierestä. Menin kassalle kysymään, oliko lippumme tarkoitettu siihen ravintolaan. Kyllä olivat. Koska noutopöytä näytti niin hyvältä, päätin syödä hienosti eli ottaa kalaa ja salaattia alkuruuaksi. Sen jälkeen otin lihaa. Valitettavasti ensivaikutelma ei mennytkään oikein ja ruoka ei ollutkaan niin hyvää. Syötyäni avustajani söi. Ehdotin miehelleni ja hänen avustajalleen, että menisimme terassille odottamaan ja söisimme jälkiruuan siellä. Terassilla oli kiva katsella etupihaa ja järvelle. Olen tottunut mökkijuhannukseen, mutta katsellessani luontoa ja ihmisiä tuli ainakin vähän juhannuksen tunnelmaa.

 

Ruuan jälkeen minun piti mennä vessaan. Vessa on tosiaan tanssilavarakennuksen alakerrassa. Ulko-ovi on suhteellisen leveä, mutta sisälle mennessä käytävä on kapea. Vasemmalla on naisten ja miesten vessat, joiden ovet aukeavat käytävälle. Piti olla varovainen, ettei kukaan ryntää vessasta ulos. Invavessa on oikealla, joten pitää tehdä tiukka käännös. Sen jälkeen pitää vielä kääntyä vasemmalle. Invavessasta huolimatta se ei ole kovin suuri. Mahtuakseni vessaan minun piti mennä lähelle vessaanpönttöä. Pöntön vieressä oli pöytä, josta aioin ensin ottaa kiinni. Se oli kuitenkin niin hutera, että luovuin ajatuksesta. Päätin kääntyä lavuaariin päin ja ottaa siitä ja kaiteesta kiinni. En siis pysty seisomaan yhtään ilman tukea. Minun on myös vaikeaa ottaa jostain kiinni ja nousta seisomaan. Yleensä tykkään laittaa käteni esimerkiksi kaiteen tai lavuaarin päälle. Sain sillä kerralla otettua kaiteesta ja onnistuin siirtymään. Pyörätuoliin siirtyessäni otin siitä kiinni. Lähtiessäni vessasta sähköpyörätuoli mahtui kääntymään.

                                          

Seuraavaksi menimme kiertämään saarta. Miehelläni oli ajatus mennä uimaan. Ensimmäinen uimaranta oli täynnä, menimme seuraavalle. Asetuimme siihen ja laitoin sähköpyörätuolini makuuasentoon. Olimme siinä vain hetken, koska aurinko paistoi siihen liian paljon. Menimme saaren päässä olevalle rannalle. Siellä on mäki, jonka päälle ajoimme. Mieheni meni hetken päästä uimaan avustajan kanssa. En kyllä usko, että olisin itse päässyt, koska pyörätuoli piti jättää sen verran kauas vesirajasta. Nautin kuitenkin olostani, koska kyllä se kotona olon voitti. Mieheni tultua kello oli niin paljon, että piti jatkaa matkaa. Päätimme mennä eri reittiä, jonka varrella on grillikatos. Se oli huono idea, koska toinen tie oli enemmän mäkistä. Tiessä oli myös aika paljon kuoppia. Luulin yhden ylämäen kohdalla, etten pääse ylös. Ajoinkin liian hiljaa, minkä seurauksena juutuin kiinni. Peruutin hetken matkaa ja yritin uudestaan kovemmalla vauhdilla niin selvisin. Mieheni tuli avustajan kanssa perässä. Avustaja kuulemma ajoi miehen sähkäriä, joka oli tullut helposti mäen ylös.

 

                                          

Lopuksi halusin jotain lettuja tai vastaavaa, joten menimme saaren aukiolle. Siellä on kioski, jonka myyntitiskille ovat hyvät pyörätuolirampit. Sen jälkeen menimme hyvissä ajoin laiturille odottamaan laivaa. Luultavasti mietimme laivan tuloajan väärin, koska jouduimme odottamaan sitä pidempään. Olimme aiemmin tilanneet taksin valmiiksi Laukontorille, mutta jouduimme siirtämään sitä. Laivaan meno sujui yhtä hyvin kuin menomatkalla. Koska laivan keulassa oli vapaata, menimme sinne. Sieltä näimme vielä paremmin maisemia kuin perästä. Lähestyessämme Laukontoria menimme taas valmiiksi uloskäynnin luo. Siellä oli jonoa, mutta ohitimme ihmiset. Juhannusaaton huomasi, koska Laukontorilla oli pitkä jono laivaan menijöitä. Pääsimme hyvin ihmisjoukon ohi.

                                         

Kaiken kaikkiaan reissusta ja päivästä jäi hyvä mieli. Olisi kiva mennä uudestaan vielä tänä kesänä. Vain 20 minuuttia kestävä laivamatka loi matkatunnelmaa. Viikinsaaressa on suhteellisen hyvä liikkua pyörätuolilla, etenkin sähköpyörätuolilla. Viikinsaari on loistopaikka esimerkiksi kuumana päivänä, koska siellä on paljon varjoisia paikkoja ja toki järvikin viilentää. Siellä voi joko vain oleskella tai ottaa muun muassa pihapelin mukaan. 

 

P.S. Lopuksi voin antaa vielä vinkin: kannattaa ottaa paljon juotavaa mukaan, koska saaressa ei ole juomavesipistettä ja juomat olivat kalliita.