Toukokuussa ja kesäkuussa uutisoitiin kahdesta henkilöstä Siljasta ja Katariinasta. jotka kohtasivat vaikeuksia matkustaessaan junalla. Siljan piti Hyvinkäällä vaihtaa raidetta palatakseen kotiin Jokelaan, mutta Hyvinkään juna-aseman hissi oli rikki ja Silja joutuikin matkustamaan Riihimäelle ja palaamaan toisella junalla päästäkseen oikealle puolelle asemalaituria. Kymmenen minuutin matkan sijasta Silja joutui matkustamaan puolitoista tuntia. Kesäkuussa Katariina matkusti junalla Tampereelta Helsinkiin. Tuollakin kerralla hän joutui kohtaamaan valitettavan tutun ongelman: hänen varaamallaan pyörätuolipaikalla oli lastenrattaat. Hän selvisi vaivoin omalle paikalleen, mutta tavaroiden kaiveleminen tilan puutteen vuoksi ei onnistunut. Samoin toista pyörätuolia ei olisi mahtunut junaan. Katariina toteaakin, että tällainen ongelma johtuu lipun varausjärjestelmästä.

 

Kun luin toukokuussa Siljan tapauksesta, mieleen tuli omat kokemukset junamatkustamisesta. Olen matkustanut monta kertaa junalla Tampere-Helsinki-väliä, mutta en ollut matkustanut junalla lapsuudenkotipaikkakunnalle Vilppulaan ennen kuin vasta 30-vuotiaana. Joskus 2010-luvun alussa uhkailtiin, että Keuruulle päin kulkeva juna lopetetaan. Silloin ajattelin, että kunpa kerran pääsisin matkustamaan junalla vanhempien luo ja takaisin. Syy, miksi en ole matkustanut tuota väliä, on, että on kyseessä taajamajuna. Vuonna 2021 tarjoutui mahdollisuus junalla matkustamiseen, kun menimme puolisoni kanssa vanhempiemme luo kaksi kertaa niin että avustajamme olivat mukana. Ensimmäisellä kerralla tarkoituksena oli tulla junalla Tampereelle. Toisella oli suunnitelmissa junamatka toisinpäin.

 

Junalippuja ostaessani tarkistin junan esteettömyyden, koska oli kyseessä taajamajuna. Taisin ilahtua, kun lippuja ostaessani valittavissa oli lisäpalveluna pyörätuolipaikka + saattaja. Ehkä ajattelin, että junamatkasta ei ehkä tulekaan niin pahaa. Valitessani oikean junan varauksessa taisi lukea, että tähän junaan ei ole paikkavarausta. Ostin liput ja jäimme odottamaan reissuja. Ensimmäisellä kerralla vietimme avustajan kanssa päivää mökillämme ja illalla oli tarkoitus palata junalla Tampereelle. Puolisoni oli avustajansa kanssa Haapamäellä, josta astuivat junaan. Junan saavuttua Vilppulaan menimme laiturille. Konduktööri kokeili hissiä, mutta totesi sen olevan rikki. Onneksi avustajinamme oli miehiä, joten he yhdessä konduktöörin kanssa päättivät nostaa minut pyörätuolineen. Olin hyvin onnellinen, kun pääsin junaan. Tosin sinä päivänä oli hirveä helle ja junassa ei ollut ilmastointia, joten alkuun jännitin, miten kestän junamatkan. Loppujen lopuksi nautin matkasta. Tampereella tehtiin samalla tavalla eli avustajat ja konduktööri nostivat minut ulos junasta. 

 

Koska selvisimme junamatkasta kuitenkin näin hyvin, ajattelimme seuraavankin reissun onnistuvan samalla kokoonpanolla. Odotin innostuneena matkaa. Helle jatkui ja toisenakin matkapäivänä luvattiin 30 astetta. Menimme kotoa taksilla asemalle ja siellä suunnistimme oikealle laiturille. Ennen kuin pyrimme itse junaan, avustajamme veivät laukkuja sisään. Konduktööri taisi tulla siihen ja ilmoitti, että hissi ei toimi tai toimii tosi hitaasti. Eipä se olisi haitannut, mutta toisena ongelmana ilmeni, että pyörätuolipaikalla oli pyöriä. Eräs matkustaja tuli luoksemme ja ihmetteli tilannetta: kuulemma hän oli matkatoverinsa kanssa varannut paikat juuri ennen lähtöä. Tämä ihmetytti meitä, koska olimme ostaneet liput jo muutamaa viikkoa aiemmin. Hyvin pian kai konduktööri ilmoitti, kelpaisiko meille taksimatka junamatkan sijaan. VR:llä on tällainen käytäntö, jos pyörätuolilla ei pääse junaan. Tämä sopi meille ja niinpä meille tilattiin taksi. Jouduimme lopulta odottamaan puolisen tuntia. 

 

Tuolloin elettiin vielä tiukkoja koronarajoituksia, joten invataksissa oli pleksi erottaen kuljettajan ja matkustajan puolen. Niinpä ilmastointi ei kiertänyt taksin takaosaan, minkä myötä oli hyvin kuumat oltavat. Tosin junassakin olisi varmaan ollut kuuma aukinaisista ikkunoista huolimatta. Joka tapauksessa tilanne oli koominen: oli hauskaa mennä taksilla Vilppulaan. Koska VR:llä on käytäntö, että taksilla pääsee perille, veimme ensin puolisoni avustajineen anoppini luo. Sen jälkeen taksi vei minut ja avustajani mökillemme noin kuuden kilometrin päähän. Lähetin ensimmäisestä reissusta tai kummastakin VR:lle palautteen, johon vastattiin kolmen kuukauden päästä. Tapausta vain valiteltiin ja luvattiin kai korjata hissi. 

 

VR:llä on yleinen käytäntö, että jos pyörätuolilla ei pääse junaan, matka korvataan taksimatkalla. Tällainen tilanne on myös silloin, jos junamatka joudutaan korvaamaan bussimatkalla ja pyörätuolilla ei pääse bussiin. Tai sitten jos juna joudutaan vaihtamaan toiseen junaan, joka ei ole esteetön. VR lupaa korvata taksimatkan myös silloin, kun junaan on ostettu pyörätuolipaikka, mutta siinä ei ole palveluvaunua. Tällainen tilanne pätee myös silloin, kun junan esteetön vessa on rikki. Epäilen kyllä suunnattomasti, että rikkinäisen vessan takia VR korvaisi matkan taksimatkalla.

 

Siljan, Katariinan sekä minun ja puolisoni kokemukset junamatkasta olivat erilaiset, mutta ehkä yhteiseksi nimittäjäksi voi sanoa, että VR:llä on parannettavaa. Katariinan sekä minun ja puolisoni kokemuksessa yhteistä on lipun ostoon liittyvä ongelma: varausjärjestelmää pitäisi muuttaa niin että siinä näkyy paremmin, onko junassa tilaa. Katariinan sanoin eihän muissakaan istumapaikoissa ole niin että sen voi ottaa kaksi ihmistä.

 

Kaiken kaikkiaan on hyvin surullista ja ehkä syrjivää, että 2020-luvulla VR:llä on yhä ongelmia esteettömyyden suhteen. Jos kaikki junat olisivat esteettömiä, myös pienempiin kuntiin kulkevat, vammaiset matkustaisivat varmasti enemmän. Uskoisin itsekin matkustavani enemmän junalla "maalle", jos se juna olisi esteetön. Linja-autoja toki kulkee, mutta moni pyörätuolissa istuva ei pysty kiipeämään sen kyytiin. Sen takia olisi tärkeää, että junamatkustus onnistuisi.

 

Toivoisin, että VR, viimeinkin tulisit 2020-luvulle ja mahdollistaisit meidän vammaisten matkustamisen niin ettei tarvitsisi enää jännittää. miten tällä kertaa matkustaminen sujuu.

 

Lähteet:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/pyoratuolilla-liikkuva-silja-joutui-matkustamaan-puolitoista-tuntia-vain-vaihtaakseen-raidetta/8691694

https://yle.fi/a/74-20036908?fbclid=IwAR3P_WCVkuy4RVpaKg6JunOeJXgsjIg3QHeeSDaynHYy_0OhrthFXtpxmTk