Viime joulukuussa päivitin instagramin puolella siitä, että olin kuntoutussuunnitelmapalaverissa lääkärin, kuntoutusohjaajan ja etäyhdellä olevien terapeuttien kanssa. Innostuneena kerroin, miten onnellinen olin, kun saan yhä olla erikoissairaanhoidon piirissä, vaikka yleensä vammani heimolaiset potkitaan 16 vuotta täytettyään pois terveyskeskuksen asiakkaiksi. Kävin 17- tai 18-vuotiaana itsekin terveyskeskuksessa kuntoutussuunnitelmaa päivittämässä. Sen jälkeen tapahtuikin ihme, kun pääsin 18-vuotiaana erikoissairaanhoidon piiriin. Minua on taidettu kolmesti uhkailla, että seuraava kerta on viimeinen, mutta kuitenkin minut päätetään pitää. Kuntoutussuunnitelmaa laadittaessa on vaan niin tärkeää, että lääkäri tuntee kuntoutujan vamman ja terapioiden hyödyn. Olen onnekas myös siinä, että minulla on ollut sama lääkäri noin 10 vuotta. Marraskuisen palaverin lopussa yllättäen lääkäri ilmoitti, että saan tulla heidän luokseen vielä seuraavaa kuntoutussuunnitelmaa päivittäessä. (Tosin tammikuussa sain tietää lääkärini siirtyneen eri tehtäviin.)

 

Kuntoutussuunnitelmaa tarvitaan, kun haetaan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta Kelasta. Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen tavoitteena on, että kuntoutuja pystyy selviämään paremmin arjen toiminnoissa. Terapioita voi olla mm. fysio-, puhe- tai toimintaterapiaa. Kela myöntää terapiat, mutta niiden hakemiseksi tarvitaan lääkärin laatima kuntoutussuunnitelma. Myös terapeutit tekevät palautteet. Kuntoutujan täytyy myös tehdä oma hakemus Kelaan. Hakemuksessa täytyy kertoa diagnoosi, apuvälineet ja avuntarve. Sen lisäksi täytyy kertoa, miksi haluaa kyseisiä terapioita. Täytyy myöntää, että on rasittavaa tehdä hakemuksia vuosittain tai kahden vuoden välein, koska tilassani ei tapahdu ainakaan äkillistä parantumista.

 

Olen tehnyt kuntoutushakemuksia Kelaan itse noin 10 vuotta. Muistaakseni kaikki toiveeni ovat menneet läpi. Olen kuitenkin viime vuosina lukenut, miten Kela on tullut yhä tiukemmaksi aikuisten kuntoutuksen kohdalla. Niinpä terapioita hakiessani olen jännittänyt, miten käy. Kun terapiat on myönnetty, olen ollut kiitollinen ja käynyt ahkerasti terapioissa. Minulla on ollut suhteellisen paljon terapioita viime vuosina, kun minulla on ollut tavallista fysioterapiaa, psykofyysistä fysioterapiaa, allas- ja puheterapiaa. Laskinkin, että minulla taisi olla terapioita kaikkiaan 105 terapiakertaa edellisen kuntoutussuunnitelman aikana. Tuo tarkoitti, että minulla oli usein kaksi ja välillä kolmekin terapiaa viikossa. Kun vielä opiskelin, ei voinut valittaa, että oli tekemisen puute.

 

Edellinen kuntoutussuunnitelmani oli voimassa vuodet 2021-22. Jo silloin tavallista fysioterapiaa vähennettiin rajusti 35 kertaan, kun minulla taisi olla sitä aiemmin 45 kertaa. Vähentäminen oli ymmärrettävää, koska psykofyysista fysioterapiaa taas lisättiin. Olin kuitenkin hieman kiukkuinen tavallisen fysioterapian vähentämisestä, koska siellä keskitytään enemmän lihaskuntoon. Psykofyysisen fysioterapian pääpaino on taas rentoutumisessa, vapaassa liikkeessä ja kivunhoidossa. Palaverissa lääkärini totesi kaikkien terapioiden olevan hyödyksi edelleen minulle, vaikka huomasi kehitykseni. Palaverin jälkeen jäin odottamaan päätöstä.

 

Kun tammikuun alussa kirjauduin Omakelaan ja huomasin kuntoutuspäätöksen, en meinannut uskoa. Psykofyysinen fysioterapia, allas- ja puheterapia myönnettiin, mutta ei tavallista fysioterapiaa. Perusteluna oli, että fysioterapia ei ole enää tarpeen minulle arjen toiminnoista selviytyäkseni. Lisäksi mainittiin, että fysioterapia ja psykofyysinen fysioterapia ovat liian samanlaisia. Tämä ei pidä paikkaansa. Olemme jumpanneet psykofyysisessä fysioterapiassa lattialla tehden mm. vatsalihasharjoitteita, mutta kuitenkin hyvin vähän. Tämän perusteella Kela on tehnyt väärän johtopäätöksen. Myöhemmin Kelasta otettin pyynnöstäni yhteyttä ja perusteltiin vielä, että nykyään Kela pitää kaikkia fysioterapioita samanarvoisina. Kuulemma kahta fysioterapiaa voidaan myöntää, mutta niitä täytyy toteuttaa niin että toinen fysioterapia on kevätpuolella ja toinen syyspuolella.

 

Tuntuu niin hassulta, että minulta, joka ei pysty kävelemään, lopetetaan fysioterapia. Tuli olo, että minun pitäisi olla terve, vaikka todellisuus on toinen. Melkein joka kerta viime vuonna, kun menin fysioterapiaan, minulla oli jokin vaiva, jota hoidettiin. Siten varsinainen kuntoilu jäi vähäiseksi. Ja vaikka ei olisi varsinaisia vaivoja, fysioterapian tarve on silti suuri. Fysioterapia auttaa siinä, että pystyn toimimaan arjessa mm. siirtymään itsenäisesti. Olen ollut lapsesta asti suhteellisen terve (noin kaksi nuhaa vuodessa). Viime vuonna olen uskonnut, että hyvä lihaskunto on auttanut minua myös pysymään terveenä.

 

Luin, että aikuisen liikuntasuositus viikossa on kaksi tuntia 30 minuuttia. Sama määrä on soveltavan liikunnan suosituksessa. Nyt kun minulla on vain yksi fysioterapia (40 kertaa vuodessa) ja allasterapia noin kerran kuukaudessa, suositus ei täyty kohdallani. Soveltavassa liikuntasuosituksessa mainitaan myös, että lihaskuntoa ja liikehallintaa tulisi harjoittaa vähintään kaksi kertaa viikossa. Siinä mainitaan myös, että liikunnan ollessa rasittavaa rittää tunti 15 minuuttia. 

 

Selkäni on leikattu neljä kertaa ja luultavasti joudun vielä leikkaukseen, koska pakkoliikkeet ovat niin voimakkaat, että ne voivat taas löysyttää ruuvit. Viime talvena kärsin nelisen kuukautta vasemman reiden kivusta, joka johtui selän välilevyn pullistumasta. Välilevyn pullistuma on issiasvaiva, johon auttaa liike. Vuodenvaihteen aikoihin minulle tuli sama vaiva, joka johtui siitä, että en päässyt kuntoilemaan. Keväällä oli pari kuukautta hyvä tilanne, mutta nyt juhannuksesta lähtien tilanne on pahentunut. Molemmat fysioterapeutit antoivat minulle viime vuonna hyviä vinkkejä, miten kipua voi helpottaa. Toki tiedostan, että selän tilanne on voinut pahentua muutenkin, mutta toisen fysioterapian puute harmittaa taas paljon, koska nyt olisi tärkeää ylläpitää kuntoa.

 

 

Yritin hakea tietoa, onko vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tosiaan vähennetty. Löysin Seuran julkaiseman uutisen, että viime vuosina vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaat ovat kasvaneet. Vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta on kohdistettu enemmän lapsiin ja nuoriin. On tietenkin hienoa, että lapsiin ja nuoriin keskitytään, koska kasvun myötä voi tulla esimerkiksi skolioosi, kuten minulle. Me aikuiset olemme kuitenkin myös tärkeitä. Kun fyysistä kuntoa ylläpidetään, useimmat vammaisista pystyvät käymään töissä eikä tarvitse jäädä eläkkeelle. Kun tein valituksen Kelaan, mainitsin pyrkiväni työelämään ja fysioterapian auttavan työkuntoonkin. Työ, josta haaveilen, on kirjoittaminen tietokoneella. Tällainen työ aiheuttaa muillekin niska-hartiaseudun vaivoja, saati vammaiselle, jolle tulee helpommin virheasentoja. Opiskeluaikana ja viime talven työkokeilun aikana kärsin näistä vaivoista ja fysioterapeutti hoiti niitä. Niinpä fysioterapian lopettamisen myötä tuli suuri huoli, miten voin työskennellä.

 

 

Niinpä tein elämäni ensimmäisen kerran valituksen kuntoutuksesta alkuvuodesta. Kelasta valitus lähti sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaan. En kylläkään usko sen auttavan. Tämän vuoden aikana olen jumpannut kotona sen mitä pystyn. Lähellämme on myös palvelutalo, jonka kuntosalilla olen käynyt. Loppuvuodesta aion kuitenkin tehdä uuden hakemuksen fysioterapiasta Kelaan. 

 

 

Lähde: 

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/kelan-tukeman-vaativan-laakinnallisen-kuntoutuksen-osallistujamaarat-kasvaneet-50-prosenttia/