Keväällä 2021 toteutui yksi suurimmista haaveistani, kun valmistuin filosofian maisteriksi. Opiskeluihin meni yhdeksän vuotta, joten niiden päätyttyä olin tosi väsynyt. Varmaan ainakin puolen vuoden ajan en jaksanut olla juurikaan tietokoneella, koska gradua tehdessäni olin tietokoneella noin kuusi tuntia päivittäin. Välivuotena nautin vapaudesta enkä kaivannut mitään. Keväällä 2022 aloin vähitellen ajatella elämää ja työmahdollisuuksia. Lähetin muutaman työhakemuksen. Ajattelin tuolloin, että haluaisin tehdä enimmäkseen etätöitä osa-aikaisesti. Suomen kieltä pääaineena opiskelleena halusin tehdä kielentarkistuksia, joten työ sopi hyvin freelancerina työskentelyyn. Ollessani vuonna 2019 työharjoittelussa minulle ehdotettiin, että kevytyrittäjyys voisi olla hyvä vaihtoehto.

 

Niinpä aloin tutkia kevytyrittäjyyttä. Tutkin muiden kielenhuollon ammattilaisten sivuja ja aloin suunnitella sivuja. Freelanceriksi ryhtymisessä jännitti eniten se, miten osaan hinnoitella. Kielenhuollossa on kaksi tapaa hinnoitella: joko sanan tai tuntihinnan mukaan. Vertailin useampien ammattilaisten hintoja ja tein päätöksen omista. Hinnoittelun jälkeen ryhdyin tekemään nettisivuja, joiden teko sujui yllättävän nopeasti. Sivujen valmistuttua otin yhteyttä muutamiin yrityksiin ja tarjosin palvelujani. Koska oli alkukesä, kaikkialla oli hiljaista. Niinpä päätin odottaa loppukesään ja alkusyksyyn. Loppukesästä sainkin muutaman yhteydenoton, mutta valitettavasti toinen toimeksianto kaatui siihen, että huomasin viestin vasta noin kolmen viikon jälkeen. Toinen yhteydenotto tuli puhelimitse, vaikka halusin vain viestejä. Kun asiakas kuuli minun olevan puhevammainen, hän alkoi epäröidä. Hän kuitenkin kysyi sähköpostiani ja lupasi ottaa yhteyttä. Tajusin kuitenkin, ettei näin tapahdu. Myöhemmin illalla laitoin kyseiselle ihmiselle vielä tekstiviestin, jossa selitin, ettei puhevammaisuuteni vaikuta työntekoon. Ihminen vastasi "ymmärtävänsä" ja lupasi ottaa yhteyttä. Uutta yhteydenottoa ei tullut koskaan.

 

Tuo kokemus lannisti minua niin paljon, että luovuin ajatuksesta yrittäjyydestä. Toisaalta tuohon vaikutti myös se, että kansaneläkelaitoksen kanssa tuli jo kesällä ongelmia. Olen eläkeläinen ja ajatuksenani oli tienata vain sen verran, mitä voin. Tuosta väärinkäsityksestä johtuen Kela lopetti minulta ja puolisoltani asumistuen. Myöhemmin korjasin enimmäismäärää, mitä aioin tienata. Sen myötä meille myönnettiin asumistuki, tosin vain noin 20 euroa kuussa.

 

Työelämään työllistymistä edistävän ammatillisen koulutuksen kautta

 

Vielä opiskellessani kuntoutuslääkäri ehdotti minulle työllistymistä edistävää ammatillista koulutusta eli TEAK:ia. Sitä haetaan Kelasta. Marraskuussa 2021 lähetin hakemuksen Kelaan, josta tuli päätös alkuvuonna 2022. Luulin, että nyt joudun piakkoin töihin. Työkokeilua järjesti Mielen ry, josta vastattiin, että kaikki aloituspaikat ovat täynnä. Silloin arveltiin, että voisin päästä loppukeväästä tai alkukesästä. Niin ei käynyt. 

 

Syyskuussa työohjaaja otti minuun yhteyttä. En pystynyt vastaamaan soittoon, joten hän jätti viestin. Pyysin häntä lähettämään sähköpostia. Toisin kuin luulin, Mielen ry ei ollutkaan se, johon mennään työkokeiluun vaan sieltä autetaan työelämään. Sovimme ensimmäisen tapaamiskerran viikon päähän, jolloin kerroin toiveistani työpaikkojen ja -aikojen suhteen. Toisella kerralla etsimme netistä paikkoja, joihin voisin lähettää viestin. Koska minun oli helpompi kirjoittaa kotona, sain tehtäväksi lähettää viestin kotona. Tosin työohjaaja lähetti minulle valmiin viestin, jota muokkasin ja lähetin eteenpäin. Lähetin viestin noin seitsemään paikkaan. Seuraavalla viikolla sain joitain vastauksia. Lopulta vammaisten henkilöiden ihmisoikeusjärjestö Kynnys vastasi ja ehdotti haastattelun saman viikon perjantaille. Koska sen päätoimipiste on Helsingissä, haastattelu oli etänä. Haastatteluun osallistui lisäkseni kaksi Kynnyksen edustajaa ja työohjaaja. Haastattelu onnistui hyvin ja sain työkokeilupaikan. Aloitus sovittiin jo vajaan parin viikon päähän.

 

Työllistymistä edistävä ammatillinen koulutus eli TEAK voi olla kestoltaan viisi kuukautta tai 60 päivää, mitä nimitetään työkokeiluksi. Jos se jatkuu 10 kuukauteen tai 120 päivään, sitä kutsutaan työhönvalmennukseksi. TEAK alkaa siis siitä jo, kun kuntoutuja hakee työpaikkaa ja tapaa työohjaajaa. Nämä päivät siis kuluttavat TEAK:ia, joten työpaikan etsimisen kestosta riippuen Kela voi myöntää lisäpäiviä. Sovimme työhaastattelussa, että työkokeilun kestoksi laitetaan heti viisi kuukautta. 

 

Olin innoissani työpaikan saamisesta, koska puolisen vuotta olin toivonnut saavani sisältöä elämääni. Siinä oli myös parasta se, että sain tehdä töitä kotona, vaikka etätyö osoitti aika pian omat huonot puolet eli muun muassa yksinäisyyden. Päästyäni alkuun olin kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen. Tein koko työkokeilujakson viisi tuntia kolmena päivänä viikossa. Ruokatunnin kanssa työpäivä oli kuusi tuntia. 

 

Työsuhteeni oli helmikuun loppuun. Koska senkin jälkeen kuntoutuspäiviä oli jäljellä, työkokeilua oli mahdollista jatkaa vielä seuraavat viisi kuukautta eli heinäkuulle asti. Helmikuun alussa päätin jatkaa, vaikka aiemmin oli käynyt mielessä, pitäisikö mennä toiseen paikkaan suorittamaan työkokeilun + työhönvalmennuksen lopun. Tähän oli syynä muun muassa, että olisi ollut mukavaa, jos työpaikka olisi ollut lähempänä. Yksi ensimmäisen jakson työtehtävistäni oli Kynnyksen historiikkiin tutustuminen ja siitä kirjoittaminen. Ennen tuota en tiennyt Kynnyksestä mitään, joten tuon tehtävän myötä arvostukseni Kynnystä kohtaan kasvoi ja halusin olla osa tuota hienoa työporukkaa. Ennen toisen jakson alkua pidin kahden viikon tauon.

 

Toinen jakso alkoi hyvin, mutta valitettavasti parin viikon jälkeen minulle tuli terveysvaikeuksia. Lähes ensimmäisen työkokeilujakson minulla oli toinen työkokeiluohjaaja, joka muistutti aina välillä, että voisin jakaa työtunteja useammalle päivälle. Toisen työkokeilujakson alettua aloin miettiä, että neljä työpäivää viikossa olisi parempi, koska sitten yhden päivän pituus olisi lyhyempi. Etätyökin oli osoittanut huonon puolen siinä mielessä, että tuntui puuduttavalta istua viisi tuntia päivässä tietokoneen ääressä. Maaliskuun lopussa uusi työkokeiluohjaaja tuli käymään meillä, koska kuntoutujan työpaikalla käynti kuului työkokeiluun. Esitin ajatukseni hänelle ja sovimme, että siirryn nelipäiväiseen viikkoon huhtikuun lopussa. Koska minulla oli enemmän työpäiviä, se tarkoitti, että työkokeilu loppui aiemmin eli kesäkuun lopussa. Tämä sopi hyvin, koska heinäkuu oli hiljaisempi Kynnyksellä.

 

Työkokeilusta työelämään

 

Koko työkokeilujakson olin äärimmäisen kiitollinen, että Kela tarjoaa tällaisen mahdollisuuden. Ennen työkokeilua olin ollut vain koulun tai yliopiston kautta viikosta kahteen kuukauteen kestävässä työharjoittelussa. Työkokeilu kesti kaikkiaan noin yhdeksän kuukautta. Opiskelun loputtua ja epäonnistuneen kevytyrittäjyyden kokeilun jälkeen olin hieman allapäin ja mietin, mikä merkitys minulla on ja työllistynkö. Myös taloudellinen tilanne mietitytti. Niinpä työkokeilu oli onnenpotku ja toi sisältöä elämääni. Työkokeilussa parasta oli myös se, että sain hyödyntää koulutustani ja työkokemusta karttui. 

 

Koska työkokeilun tavoite on työllistyä työkokeilupaikassa, työkokeilun lopussa oli palaveri, jossa oli työohjaaja ja Kynnyksellä työskentelevä työpaikkaohjaaja. Kävimme läpi koko työkokeilujaksoa. Kerroin, että olisin kiinnostunut työskentelemään Kynnyksellä jatkossa. Myöhemmin ilmoitettiin, että minulla olisi mahdollisuus työllistyä palkkatuen avulla. Heinäkuussa minulla oli erikseen vielä palaveri vielä työkokeiluohjaajan kanssa. TEAK:in käynnistyessä minun piti miettiä tavoitteita, joten loppupalaverissa arvioimme niiden toteutumista. Sen jälkeen selvitimme palkkatuen hakemista. Sitä haetaan TE-toimistosta, jossa kävin tapaamassa ohjaajaa ja sain ohjeet. Sen jälkeen työpaikan piti vielä tehdä oma hakemus. Hakemuksen käsittelyssä piti kestää vajaa kaksi viikkoa, mutta siinä vierähti kuukausi. Lopputulos oli myönteinen ja aloitin työt heti seuraavalla viikolla eli lokakuun alussa.